Fadl al-Shafi’i ja Ahmad 72 – Damaskoksen tuomarin Abu Bakrin Ahmad bin Muhammad al-Ramlin valtuutuksella hän sanoi : Tulin Irakiin ja kirjoitin sen kansan ja hijazilaisten kirjoja sekä suuren osan heistä en tiennyt kumpi heistä ottaisin. Kun yön sisempi osa kului, tein puhdistuksen ja rukoilin kahta rakaa ja sanoin : Oi Jumala, ohjaa minut siihen, mitä rakastat, sitten menin sänkyni, joten näin profeetan – siunatkoon Jumala häntä ja antako hän hänelle rauha – kun hän näki nukkuvan saapuvan Bani Sheba -portista ja nojaten selkänsä Kaabaan, joten näin Al-Shafi’in ja Ahmed bin Hanbal Alin profeetan oikealla puolella – siunatkoon Jumala häntä ja antako hänelle rauhaa – ja profeetta hymyili heille . Al-Muraisi saarnasi toisaalta, joten sanoin : Oi Jumalan lähettiläs, heidän suurien erojensa vuoksi en tutki kumpi heistä otan, joten hän meni al-Shafi’in ja Ahmadin luokse ja sanoi : ( Ne joille olemme antaneet kirjan, hallinnan ja profeetan ). Surat Al-An’am, jae 89, sitten hän kääntyi ihmisten puoleen ja sanoi : ( Jos nämä eivät usko siihen, niin olemme uskoneet sen ihmisille, jotka eivät ole epäuskoisia, niitä, joita Jumala on ohjannut, joten seuraa heitä heidän mukaansa ) ( 1). Surat Al-An’am, Al-Eitan 89 , 90